tiistai 4. syyskuuta 2012

And she sing, alone in the dark when no one doesn't help


Eli anteeksi etten vielä jaksa tehdä sitä videopostausta, vaikka lupailinkin sellaista väsätä, kymmenen lukijan tullessa. Voisin kuitenkin yrittää väsätä sellaissee, vähintään torstaihin mennessä , joten jaksakaa odottaa :'3. Kiitos kuitenkin jo teille kaikille 11 lukijalle, sekä randomeille kävijöille jotka täällä olette käynneet (---: Arvostan sitä toki kun edes noinkin moni tätä lukee ^__^ Joten kiitos.

      Tänäistä ja eilistä päivää ajatellen sinäänsä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Istunut vain turhana kotonani, kipeänä yhä. Huomenna kuitenkin jos yrittäisi edes kouluun asti raahautua. Eilinen ilta ei mennyt ihan parhaaseen malliin, Mieleni teki vain lähteä ensimäisellä junalla jonnekkin kauas pois täältä..   olisin halunnur tulla tänne kirjoittamaan , purkamaan silloin kun se oli ajankohtaista. .Mutta enpähän päässyt koneelle. Sain kuitenkin puhuttua asiasta rakkaani kanssa, ja vaikka tuo sanoikin ettei oikein osannut auttaa, niin kyllä se hiukan oloani paransi.Joten kiitos että sain puhua kanssasi, vaikka taisitkin minusta hiukan huolestua? :<. Se meni kuitenkin lopulta siihen että itkin itseni uneen, ahdisti ja tärisin, paljon... En kuitenkaan tehnyt itselleni mitään vaikka muutaman kerran mielessäni kävikin, päätin pysyä vahvana ja poissa kaikesta terävästä.
         Tänään en saannut häneen , rakkaaseeni lainkaan yhteyttä sen jälkeen kun hän lähetti minulle 'huomenta rakas.' viestin. Huolestuin toden teolla, ja vilkuilin kännykkääni, turhaan ilman vastaantullutta viestiä, joka kerta syvemmän huokauksen kanssa. Mitä olisi voinnut käydä? Ajatuksiini tuli että jos hän ei vain huomannut viestejäni ja yritin pitää sen siinä. Muutama tunti sitten kun pääsin pikaisesti käymään koneella, sain syyn siihen miksi hän ei ollut vastannut minulle. Rakkaani tarvitsi puk-koodia kännykkäänsä, eikä siksi saannut lähetettyä mitään viestiä. Hänen sim-korttinsa puk-koodi tosiaan oli jäännyt tänne niinkuin moni muukin tavara, viimekerrasta kun hän oli lappeenrannassa. Viesti oli lähetetty jo puolikymmenen aikaan aamulla, ainakin tietokoneeni mukaan, ja tunsin oloni jotenkin vaivaantuneeksi. Pyysin häneltä muutaman kerran anteeksi, ja kerroin hänelle tuon puk-koodin. Olin tavallaan huolinut turhaan, ja toivon ettei hän huolestunut minusta sillä vastasin hänelle näin myöhään. Anteeksi vielä kerran siitä.

         Jos miettii, niin toisinkuin eilen, sain tänään edes jotain tehtyä tänään. Kävimme nimittäin isäni kanssa ostamassa uuden sinisen näihin. hiuksiini <: .Tuli ehkä liian tumma mieleeni, lähelle sähkönsinistä, mutta ihan tyytyväinen kai olen tähänkin (----: Tosin rakastuin täysin siellä olevan vaaleansiniseen väriin ;____;♥ Ei harmittavasti ollut rahaa enää tällä kertaa värinpoistoon : < Mutta ensikerralla voisi yrittää siihen väriin, jos sinistä vielä jaksan, sillä se oli aivan ihana väri ;_______;


Tässä tosiaan nämä hiukset, oli pakko sumentaa kasvot, kun en pitänyt lainkaan :d Hiuksethan on periaate, joten kukaan ei välitä vai mitä <: ? 


         Ai niin, tänään kotonani kävi vielä koulumme kuraattori, sekä terveydenhoitaja. Sillä en ollut tänään koulussa, ja minulla olisi ollut aika kuraattorille. Ahdisti hiukan kun isänikin siinä oli, joten en voinnut kauheamin puhumaan mitään, vastailin vain ja hymyilin pienesti. Sekä söin muutaman palan pullaa. Puhuimme koulumme jatkoista, ja ehdottivat että jos haluan vaihtaa koulua niin se olisi mahdollista, sanoin että tuo on kyllä ihan hyvä näinkin. Ja päätettiin että jatkan tuossa koulussa, on minulla siellä kuitenkin Ida, kiitos siitä ihan oikeasti että jaksat minua♥  Eli toistaiseksi en siis ole sairaalakouluunkaan vaihtamassa, joudun vain käymään kuraattorinkin kanssa puhumassa, ja ilmeisesti nyt myös terveyden hoitajan. Isäni otti samalla esille keskustelun aikana kasvissyöntini, oli tarkkaillut syömistäni kun olin kipeänä, ja kyseli kasvisruuan teosta minua varten, en oikeastaan kuunnellut lainkaan, sillä pärjään tälläkin ruokatiedollani ja tiedän kyllä lihankorvikkeet ja muut, sen sain kuitenkin sain selville että ehdottivat isälleni jotain ruokavalio terapeuttia mistä tuohan innostuikin  ._____. Lisää terapioita jes (y) Vaikkei tuo ihan tavallinen olisikaan, mutta sen ajattelu silti ahdistaa. Käyn kuitenkin jo kerran viikossa säännöllisesti musiikkiterapeutillani, kerran kahteen viikkoon suunnilleen puhumassa omanhoitajani kanssa, kerran viikkoon en kuitenkaan säännöllisesti kuraattorilla, sekä terveyden hoitajalla, joten ei enää huvittaisi kovin paljoa mennä ruokaterapeutille enää. Muutenkaan tottunut puhumaan syömisestäni.Netti kyllä auttaa jos tarvitsee lisätietoa kasvissyönnistä tai muusta vastaavasta. Joten en kauheasti pitänyt ideasta... Tietenkin puhuimme myös koulunkäynnistä, mutta ahdistuksen takia, lähes koko keskustelu meni ohi...




ai, niin innostuin vielä eilen piirtämään rakkaalleni <: En sano kuvaan nyt mitään, mutta ihan onnistunut kai ainakin täällä luonnossa....

Minulla oli vielä jotain, minkä ajattelin tänne laittaa, mutta unohdin sen jo, ja etten ala liikää sähläämään tänne niin taidan sanoa kaikille heiheei ja halit ^^''  

                                          Kuuntelin tänään pitkästä aikaa jopa Gazettea





   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti