Iltaa, tai oikeastaan yötä kaikille, jos rakkaus aihe ei kiinnosta sinua lainkaan, niin kannatan jättämään tämän alemman klisee postauksen kokonaan lukematta, muuten jälleen tervetuloa kaikille
Tiesittekö, se todella outoa kun tuntee olonsa ihan oikeasti onnelliseksi. Vaikka päivä olisi muuten ollut todella raskas, tai olisit muuten vain istunut turhana, ja itseasiassa ajatellut itsestäsi paljonkin pahaa, epäillyt itseäsi enemmänkin. Toivonut laihtuvasi, ja kokenut suuremmoista turhuuden tunnetta, (kuten minulla tänään). Haluaisi jopa tehdä itselleen jotain mitä katuisi, jotain mitä minäkin tein ties kuinka useaan kertaan viimevuoden puolella, ennen ja jälkeen osasto jaksoni, sillä tuohan paska yhtään auttanut. Jokatapauksessa, miten joku ihminen, tai vain muutama sana, vaikka vain yksi lause "Minä rakastan sinua".Saattaa muuttaa kaiken, tai se että ollut toisesta huolissaan ja saa kuulla , että hänellä on parempi, lempeämpi olo. Kuinka se saa yllättäen itsensäkkin voimaan hyvin.On se rakkaus jännä asia, kuinka muutaman viestin, tai vain yhden viestin lukeminen, jossa toista kerrotaan tärkeäksi. Kuinka se saa samalla hihkaisemaan muutaman kerran, ja hymyilemään luultavasti aivan älyttömän hölmön näköisesti, kun samalla se saa kaipaamaan toista niin helvetisti. Toisen lämpöä ja toisen kosketusta, haleja, suudelmia. Kuinka niin yksin kertaiset ja pienetkin asiat saattavat saada onnelliseksi ja päivän jopa paremmaksi.
Etenkin itselläni mietin tätä asiaa, ja jollain tapaa se on varsin omituista kokea mitään tuon kaltaista. Tänään minä jopa ensimmäisen kerran, varmaan koko ikäni aikana voisin sanoa hyväksyneeni jollain tasolla itseni. Olen aina vihannut itseäni, ja tiedän että tuskin tulen koskaan itsestäni sen enempää pitämäänkään. Mutta tänään, jopa edes sen pienen hetken voisin sanoa, että ajattelin että kelpaan tälläisenä kun olen, vaikken ehkä itselleni, en pakolla muille, mutta ainakin yhdelle ihmiselle tästä maailmasta, kelpaan juuri tälläisenä hömelönä kuin olen ♥ Ja sen pienen hetken pystyin olemaan onnellinen, vaikkei hän kirjaimellisesti ollutkaan tässä lähelläni. Se joa mikä, on oikeasti hyvin kummallinen tunne, minulle ainakin. Niinkuin tiesinkin niin ei se minulla kauaa pysyisi, vaikken sen enempää sitä ajatellutkaan. Nyt olen taas vain tavalllisena, tosin hymyilen hiukan tätä tekstiäni kirjoittaessa.
Rakastan sua ♥
kuva on tällä kertaa siis otettu tumblrista, anteeksi siitä sillä pyrin tähän blogiin laittamaan vain omia kuviani, joten pahoittelen tämän iltaista laiskuuttani.
Jos jatketaan rakkaus teemalla , ernuna vaikkei ole edes mikään ystävänpäivä (ihan henkilökohtaisesti olen muuten aina vihannut ystävän päivää, en edes tiedä miksi mutten vai pidä siitä, en koe sitä mitenkään erityiseksi tai mitään, ihan päivä muiden joukossa). Niin olen jo muutamia kertoja, varmaan taas ilman syytä miettinyt mitä periaatteessa rakkaus oikeasti edes on? Mistä se tulee että juuri tiettyyn/tiettyihin ihmisiin kiintyy enemmän. Ehkä itse ajattelisin että rakkauteen ainakin kuuluu minun osaltani se, että voi kyseisen ihmisen kanssa olemaan täysin oma itsensä. Ei tarvitse feikata mitään ja kelpaa sekä hyvinä että huonoina päivinä sellaisena kuin on. Tietenkin myös luottamus on tärkeää, se että voi luottaa, ja pelkäämättä puhumaan ainakin lähes mitävain tuon ihmisen kanssa. Ja niin että jos sen kuuluu jäädä teidän kahden väliseksi niin se jääkin. Sitten voisin kuvitella ettei tuollaisseen ihmisen seurassa tarvitse pelätä mitään, mitään ei olisi pakko tehdä ellei sitä haluaisi, tietenkin niitäkin tilanteita on että joku tekee asian mistä ei pidä tai mitä ei halua, siksi että rakastaa toista. Ja jonkin sortin viharakkaussuhteitakin tietenkin maailmasta varmasti löytyy. Tietenkin siinä on sekin että tuntee toista kohtaan, sitä erillaista kiintymystä. Sitä ei oikeastaan varmaan edes voi selittää sanoilla, se vain on jotain hyvin outoa jonka tuntee vain sydämmessään, uskoisin että lähes jokainen tätä lukeva tajuaa mitä tuolla tunteella tarkoitan, se on hyvin kummallista, mistä se sitten loppujen lopuksi tulee, tai mitä se edes on? Ja kaikkihan ____ihan____ varmasti myös tietävät että rakkauteen liittyy surua , joko se menettämisen suru, tai se kun välittää jostain niin paljon, että kun tuo kärsii, niin tuntee itsekkin olonsa epämukavaksi, surulliseksi, jopa kivuliaaksi itselleenkin. Ja entä se kuinka paljon joku saattaa suostumaan tekemään vain jotta saisi pitää rakkaansa. Miettii esimerkiksi niitä huonoimpia tapauksia, joissa joku suostuu hyväksi käytettäväksi, tai ei edes usko suhteeseen, tai mihinkään mitä toinen sanoo, mutta silti suostuu tekemään mitä vain saadakseen olla tuon kanssa, kenties vaikka häntä petettäisiin. Onneksi tuon tyylisiin tapauksiin olen harvemmin törmännyt , mutta kyllä niitäkin on. Ja vaikka minäkin tekisin rakkaani vuoksi mitävain, uskon , luotan, ja tiedän ettei minua pakoteta mihinkään.(------: Joten ei hätää.
Mutta minäkin taidan viimein tästä painua nukkumaan, kiitos jos joku jaksaa vaivautua jopa lukemaan tätä kliseisen ja hyvin sekavan kuuloista....mielipidekirjoitusta (?) Viettäkää kaikki aikaanne rakkaittenne kanssa, ja olkaa iloisia että omistatte sellaisseen < : ja te sinkut, uskon että jokaiselle löytyy vielä joku, ei sitä kannata etsimään alkaa. Mutta kaikilla on joku joka välittää ja auttaa jaksamaan. Lisäksi tähän loppuun vielä että kiitos teille 9 lukijalle, ajattelin että jos jossain vaiheessa tulisi jopa se kymmenes lukia täyteen , niin voisin yrittää ensimmäisen videopostauksen tekemistä vaikka sen kunniaksi! <:
Mutta nyt, hyvää yötä kaikille, ja halit ♥
Jos jatketaan rakkaus teemalla , ernuna vaikkei ole edes mikään ystävänpäivä (ihan henkilökohtaisesti olen muuten aina vihannut ystävän päivää, en edes tiedä miksi mutten vai pidä siitä, en koe sitä mitenkään erityiseksi tai mitään, ihan päivä muiden joukossa). Niin olen jo muutamia kertoja, varmaan taas ilman syytä miettinyt mitä periaatteessa rakkaus oikeasti edes on? Mistä se tulee että juuri tiettyyn/tiettyihin ihmisiin kiintyy enemmän. Ehkä itse ajattelisin että rakkauteen ainakin kuuluu minun osaltani se, että voi kyseisen ihmisen kanssa olemaan täysin oma itsensä. Ei tarvitse feikata mitään ja kelpaa sekä hyvinä että huonoina päivinä sellaisena kuin on. Tietenkin myös luottamus on tärkeää, se että voi luottaa, ja pelkäämättä puhumaan ainakin lähes mitävain tuon ihmisen kanssa. Ja niin että jos sen kuuluu jäädä teidän kahden väliseksi niin se jääkin. Sitten voisin kuvitella ettei tuollaisseen ihmisen seurassa tarvitse pelätä mitään, mitään ei olisi pakko tehdä ellei sitä haluaisi, tietenkin niitäkin tilanteita on että joku tekee asian mistä ei pidä tai mitä ei halua, siksi että rakastaa toista. Ja jonkin sortin viharakkaussuhteitakin tietenkin maailmasta varmasti löytyy. Tietenkin siinä on sekin että tuntee toista kohtaan, sitä erillaista kiintymystä. Sitä ei oikeastaan varmaan edes voi selittää sanoilla, se vain on jotain hyvin outoa jonka tuntee vain sydämmessään, uskoisin että lähes jokainen tätä lukeva tajuaa mitä tuolla tunteella tarkoitan, se on hyvin kummallista, mistä se sitten loppujen lopuksi tulee, tai mitä se edes on? Ja kaikkihan ____ihan____ varmasti myös tietävät että rakkauteen liittyy surua , joko se menettämisen suru, tai se kun välittää jostain niin paljon, että kun tuo kärsii, niin tuntee itsekkin olonsa epämukavaksi, surulliseksi, jopa kivuliaaksi itselleenkin. Ja entä se kuinka paljon joku saattaa suostumaan tekemään vain jotta saisi pitää rakkaansa. Miettii esimerkiksi niitä huonoimpia tapauksia, joissa joku suostuu hyväksi käytettäväksi, tai ei edes usko suhteeseen, tai mihinkään mitä toinen sanoo, mutta silti suostuu tekemään mitä vain saadakseen olla tuon kanssa, kenties vaikka häntä petettäisiin. Onneksi tuon tyylisiin tapauksiin olen harvemmin törmännyt , mutta kyllä niitäkin on. Ja vaikka minäkin tekisin rakkaani vuoksi mitävain, uskon , luotan, ja tiedän ettei minua pakoteta mihinkään.(------: Joten ei hätää.
Mutta minäkin taidan viimein tästä painua nukkumaan, kiitos jos joku jaksaa vaivautua jopa lukemaan tätä kliseisen ja hyvin sekavan kuuloista....mielipidekirjoitusta (?) Viettäkää kaikki aikaanne rakkaittenne kanssa, ja olkaa iloisia että omistatte sellaisseen < : ja te sinkut, uskon että jokaiselle löytyy vielä joku, ei sitä kannata etsimään alkaa. Mutta kaikilla on joku joka välittää ja auttaa jaksamaan. Lisäksi tähän loppuun vielä että kiitos teille 9 lukijalle, ajattelin että jos jossain vaiheessa tulisi jopa se kymmenes lukia täyteen , niin voisin yrittää ensimmäisen videopostauksen tekemistä vaikka sen kunniaksi! <:
Mutta nyt, hyvää yötä kaikille, ja halit ♥
ei mitenkään asiaan kuuluvana, mutta olenko ainut kenellä käy sääliksi tuota suloista ressukkaa :'<
Ja mietitään yhdessä, onko tuo mies vai nainen :'o ja tietenkin minulle saa laittaa mielipiteitä myös siitä mitä rakkaus teistä on, olisi mielenkiintoista lukea muidenkin mielipiteitä c :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti